Omaleimaista ja korkealuokkaista Lapinlehmän maitoa

Pohjoissuomenkarja eli tuttavallisemmin lapinlehmä on yksi Suomen alkuperäisistä lehmäroduista. Se on pohjoisiin olosuhteisiin sopeutunut ja kestävä rotu, joka tuottaa vähemmän maitoa kuin valtarodut. Lapinlehmän maito on erittäin korkealuokkaista ja siinä on omaleimainen maku, sillä maito on rasvaisempaa ja valkuaispitoisempaa monien muiden lehmärotujen maitoon verrattuna.

Eräs lapinlehmiä pitävä tila löytyy Pudasjärven Pärjänsuolta, jossa pariskunta Mirka ja Tero Väyrynen ovat kasvattaneet tätä uhanalaista rotua reilun kuuden vuoden ajan. Alun perin he päätyivät Pärjänsuolle, Teron synnyinseudulle vuonna 2010, kun tavanomainen työssäkäynnin oravanpyörä alkoi kyllästyttää. Lisäksi Teron mummi asutti tilaa yksinään ja isossa puulämmitteisessä talossa asuminen oli alkanut tuoda omia haasteitaan ikäihmiselle. ”Ei sitä lopulta kovin kauaa mietitty, kun laitettiin oma osake Kiimingissä myyntiin ja muutettiin Pärjänsuolle ajatellen, että katsotaan vaikka vuoden päivät ensi alkuun, että viihdytäänkö. Töitä varmasti tekeville löytyisi”, Mirka muistelee.

Aluksi tilalle hankittiin lampaita, joita pidettiin lemmikkeinä ja pusikoituneita tiluksia aukomassa. ”Lopulta niitä olikin pitkälti toistasataa ja lihat myytiin suoramyynnillä suoraan asiakkaille”, Mirka kertoo. Perheen kolmas lapsi syntyi seuraavana keväänä ja sen myötä taloon tuli myös ensimmäinen lapinlehmä, kun huomattiin, että naapurin navetasta saatu maito sopi parhaiten pienokaisen herkälle vatsalle. ”Lopulta päädyttiin siihen, että sama laittaa oma lehmä, kun kerran navettakin pihalla on”, Mirka sanoo.

Pieni ja sievä, utelias rotu

Tärkein kriteeri lehmän hankinnassa oli, että se ei lypsäisi valtavia määriä. Väyryset törmäsivätkin pian kohtuuvähän lypsävään lapinlehmään - pieneen, sievään ja sarvettomaan alkuperäisrotuun, joka vei heti heidän sydämensä mennessään. ”Kyllähän nuo useammalta taholta varoittelivat, että ovat luonteeltaan sellaisia, ettei niiden kanssa meinaa pärjätä ja ettei varmasti ainakaan ensimmäiseksi lehmäksi sellaista kannata ottaa. Vaan eipä me oltu moksiskaan, kuuroille korville moiset varoittelut kaikuivat”, Mirka muistelee. Pian Väyryset pääsivät varsin läheltä hakemaan oman ensimmäisen lehmänsä Iidan sekä tämän vasikan. Minkäänlaisia ongelmia ei ollut eikä tullut. ”Makiasti toisinaan naureskeltiin varoitteluille, Iidan kanssa saattoi vaikka postin käydä hakemassa. Se seurasi perässä, minne ikinä keksittiin mennä ja oli aina irti. Oma mummonikin käydessään, ikänsä karjaa hoitaneena, sitä taivasteli”, Mirka muistelee. Lypsämäänkin opittiin, sillä pakkohan se oli, nyt kun oli oma lehmä navetassa. Tero oli myös pitkään maidonhakureissuillaan seurannut naapurin emännän lypsypuuhia ja ottanut siitä opikseen.

Pianpa tuli taloon vielä Iidan vuotta nuorempi siskolikka. ”Ja lapasestahan se sitten lähti. Pelsolta ostimme kahdeksan lappalaista ja niin tuli navetassa rivi täyteen”, Mirka kertoo. Lapinlehmä rotuna on utelias ja seurallinen sekä uskomattoman viisas. ”Osa on ujompia ja osa määrätietoisempia, luonteet vaihtelevat laidasta laitaan, mutta ilkeitä tai hankalia ne eivät ole. Eräskin lomittaja kerran epäili pärjäämistään, kun oli kuullut niiden olevan niin hankalia, mutta muutti mieltään ja kertoili, kuinka mukavia lehmiä ne kaikki ovat”, Mirka sanoo. Lapinlehmän uteliaisuus tulee esille muun muassa siinä, että jos laitumella jotain puuhataan, tulevat lapinlehmät välittömästi kaveriksi. ”Hieholaitumella tehtiin puuston poistoa, niin sinne ne moton kaveriksi tulivat äimistelemään, kaivurin koppiin kiinnostaisi kurkata ja seuraavat tarkoin pihalla liikkujia”, Mirka kertoo.

erinomaista juustomaitoa

Lapinlehmät ovat uhanalaisia, mikä johtunee pitkälti siitä, etteivät ne ole suurituotoksia. Ne lypsävät keskimäärin noin 15 litraa päivässä. Mutta mikä maidon määrässä menetetään, se laadussa voitetaan. Lapinlehmien maito on hyvin rasvapitoista ja sen koostumus on tutkitusti täysin poikkeava valtarotuisiin nähden. Maito on tunnettu nimenomaan juustomaitona. ”Jos ajatellaan, että valtarotuisen lehmän maitoa tarvitaan kilon juustoon noin 10-12 litraa, lapinlehmän maitoa tarvitaan noin 6 litraa”, Mirka tietää.

Mirkan ja Teron tilalta maito menee pääosin Kuusamon Osuusmeijerille. He myyvät sitä tilalta suoraan asiakkaille ja jalostavat myös itse myyntiin. Korona pysäytti suoramyynnin hetkellisesti, mutta nyt tilauksia on toimitettu jälleen, tosin maltillisella tahdilla.

Tällä hetkellä tilalla on kahdeksan lapinlehmää, 6 hiehoa ja 2 nuorkarjaa. Lisäksi tilalla on länsisuomenkarjaa niin lypsyssä kuin kasvamassa sekä muutamia valtarotujen edustajia. ”Filosofiamme lehmien kasvatuksessa on erityisesti varmistaa osaltamme lapinlehmän säilyminen ja karjakoon pysyminen kohtuullisena. Panostamme yksilölliseen hoitoon ja huomioimiseen, lähellä eläintä olemiseen. Eläinten laiduntaminen on meille itsestään selvää.”